Eli kesällä tein ensimmäiset kunnolliset kotiviinini, joka innosti harrastamaan viinintekoa enemmänkin. Kirjoitan tässä nyt vähän jälkijättöisesti ko. prosessin eri vaiheista.

Viimeinen pullo raparperiviineistä

Valmistus

Tarkoituksena oli kokeilla kotiviinien maailmaa halvalla sijoituksella. Tähän tarkoitukseen sopi loistavasti raparperiviiniresepti; kesäkuun lopulla raparperipensaat tuottivat helposti viinin käyttämiseen tarvittavan määrän. 6 kiloa raparperia lähti pusikosta suht. kivuttomasti, tosin peseminen ja pilkkominen tuotti vähän päänvaivaa. Raparperejä itsessään emme kuorineet. Raparperit keräsin kesäkuun lopulla, jolloin raparperien maku ehkä alkoi jo vähän tasaantumaan (kesän ensisten ollessa yleensä paljon kirpeämpiä).

Käymisainepakkauksena oli Melkon Golden Wine-pakkaus, joka sisältää ensyymit, ravinneseokset, kirkastimet/selkeyttäjät sekä tietysti hiivat ja ohjeet. Tämän lisäksi käytin muistaakseni 4 kg normaalia sokeria ja 2 kg panimosokeria. Raparperit laitoin siiviläpusseihin.

Valmistus oli melkoisen suoraviivainen projekti, ainut yllätys tuli kun eräänä päivänä huomasin että käymisastia oli tulvinut ylitse; kansi ja käymisastian alusta olivat aivan viinin peitossa. Olin työntänyt tippalukon liian syvälle, jolloin kelluva siiviläpussi oli osunut tippalukon putken pohjaan. Seurauksena tippalukko oli alkanut puskemaan viiniä pihalle paine-eron seurauksena. Melkoinen sattuma kyllä :)

Pullottaminen

Isoin homma oli viinipullojen puhdistaminen, 25 pulloa ei puhdista itseään.. Pulloharja, pesuainetta, huuhtelu ja lopuksi vielä desinfiointi kiehuvalla vedellä vie prosessina ihan hyvin aikaa. Onneksi sentään sattuman kaupalta meillä oli viinipulloja varastossa tarpeeksi ettei itse keräämisprosessi vienyt paljoa aikaa.

Lappominen oli mielenkiintoinen projekti. Koska en omistanut toista käymisastiaa, lapoin viinit puhdistettuihin ja desinfioituihin 10-litran sankoihin, joista sitten pullotin itse tuotteen. Ensin kuitenkin maustin viinit hedelmäsokerilla, lähes kuivaksi käynyt viini oli turhankin kuivaa. Tässä vaiheessa luotin ennemmin omaan makuun kuin ominaispainomittariin; lisäsin sokeria vähin erin ja maistelin kunnes makeus oli mielestäni sopiva. Yhteensä sokeria meni ehkä 0,5 kiloa (hedelmäsokeri on makeampaa kuin normaalisokeri). Lisäsin myös yhden annoksen viiniliitua (eli kalkkia, 15g), sillä raparperi sisältää oksaalihappoa jonka haitallisia vaikutuksia kalkki estää.

Lappoletkun käyttö hygieenisesti vaati hieman säätöä (letkun imeminen kun ei mitään hygieenisintä puuhaa ole); lyhyesti sanottuna täytän letkun vedellä, laitan toisen pään viinisankoon ja lasken nestettä kunnes letkusta tulee viiniä. Sitten vain pulloja täyteen. Oikea tarkoitukseen tehty lappoletku on melkoisen välttämätön, kunnon sulkijaa todellakin tarvitsee.

Sotkua lukuunottamatta viinit menivät pulloihin nätisti. Samaa ei voi valitettavasti sanoa korkittamisesta. Korkit olivat todella tiukka vääntää ilman tarkoitukseen tehtyä työkalua. Käytin vääntämiseen laudanpätkää, ja kun korkki oli lähes pohjassa, painoin sitä vielä hieman vuolemallani koivunhalon pätkällä. Hikistä hommaa, eikä lopputuloskaan aina ollut mitenkään kehuttava. Mutta tiukat olivat, ja pientä kosmeettista haittapuolta lukuunottamatta toimiva ratkaisu. Tosin seuraavaan kertaan ostan kyllä 15e maksavan pullotustyökalun...

Sitten vain etiketit paikoilleen (tilasin http://www.kotiviini.fi verkkokaupasta, yhdessä korkkien ja sinettien kanssa), sekä sinetit pullon sulle. Sinetit ovat periaatteessa kutistesukkia, jotka laitetaan pullon suulle. Tarkoitus on puhtaasti kosmeettinen (joka kyllä auttoi rumien korkkien peittoon). Kutistaminen onnistui kivuttomasti nokallisella teepannulla; vettä kiehumaan ja höyryyn laittamalla sinetti kutistui pullon suuhun nätisti.

Säilytys

Säilytin pulloja kesällä autotallissa, jossa oli suhteellisen tasainen 12-15 -astetta (heinäkuu). Ladoin pullot vaakatasossa hyllylle, vaakatasossa jotteivat korkit kuivu ja ala päästämään happea sisäänsä pilaannuttaen viinin.

Lopputulos

Viini onnistui mielestäni erinomaisesti. Viini oli suhteellisen kuivaa, en ole koskaan pitänyt ylisokeroiduista kotiviineistä. Maku ei ollut mitenkään erityisen hapan, kuten alunperin uumoilin, mutta raparperi antoi kuitenkin erittäin mukavasti makua. Valitettavasti en ole mikään viiniasiantuntija, joten kovinkaan tarkasti en tätä makunautintoa kuvailla hienoilla termeillä. Sen kuitenkin osaan sanoa että erittäin kovasti itse pidin, ja kovasti sitä tuntui myös muutkin kehuvan :) Ehdottomasti tarkoitus on tehdä raparperiviiniä myöskin ensi kesänä.